Rauhanliikkeet eivät ole nykyajan keksintö. Väkivallattomuus liittyy tiiviisti maailman suurten sivilisaatioiden, uskontojen ja filosofoiden varhaisiin vaiheisiin. Mutta hindulaisuuden, buddhalaisuuden, kristinuskon ja maallisen humanismin perinteissä näkyy syvä kaksijakoisuus: väkivallan käyttö milloin sallitaan, milloin tuomitaan. Ian Kellas tutkii tätä merkillisen jakomielistä asennetta ja löytää sen niin vanhan ajan kuuluisilta uskonnollisilta opettajilta, lainlaatijoilta ja filosofeilta kuin uuden ajan humanisteilta.
Kellas tutkii väkivallattoman vastarinnan keinoja, saavutuksia ja epäonnistumisia. Onko agressio ihmisessä synnynnäistä? Onko sota aina pahasta? Onko rauhaa tavoiteltava hinnalla millä hyvänsä? Voiko väkivallattomalla vastarinnalla lopettaa ydinasekilvan ja estää ydintuhon?