Sattuipa kerran niin hassusti, että Omena-akka ja Omena-ukko kurkistivat yhtaikaa ikkunoistaan ulos ja kopuauttivat päänsä yhteen. Omenaukon omena-asunto pudota kapsahti omenapuun juurelle ja lähti ukkoineen päivineen kierimään mäkeä alas. Tästäpä Omenaa-akka säikähti, kiipesi alas puusta ja lähti etsimään ukko rukkaa. Etsintämatkallaan pieni akka Omenainen tapasi monta somaa vastaantulijaa, ja jokainen niistä olisi kernaasti ottanut avuliaan akan kumppanikseen. Mutta aina vain oli Omena-akan riennettävä eteenpäin, sillä hän oli pääättänyt etsiä Omenaukon vaika maan ääristä.